Metsäretkellä Karhunpäivänä

Kalenterin mukaan keskikesä on juhannuksena. Mutta vuoden lämpöhuippuun on siinä vaiheessa vielä pari viikkoa. Se hetki on käsillä juuri nyt, Karhunpäivänä.
Karhunpäivän kunniaksi kaksi pakanaa pakkasi eväät reppuun ja painui retkelle läheiseen metsään.

Nykyaika on pistänyt Karhunkin lokeroonsa. Jäljelle ovat jääneet vain ristiriitaiset tunteet. Toisaalta meillä on suloiset nallekarhut joita löytyy kai jokaisesta lastenhuoneesta ja Korkeasaareen näytteille asetetut karhut keinotekoisessa ympäristössään. Luonnollisessa ympäristössään, metsässä, karhu on taas vihollinen. Parhaimmillaan se on riistaa jota voidaan jahdata varustautuneena niin hyvin ettei karhulla ole mitään mahdollisuuksia, pahimmillaan häirikkö joka on niin ikään parhaimmillaan kuolleena. Karhulta on riisuttu metsän kuninkuus. Mutta tämänkään päivän kulttuuri ei voi vain sivuuttaa karhua.

Ehkäpä tähtien tähystäjillä on paras aavistus Karhun toisesta puolesta. Taivaallamme loistavat tänäkin päivänä Ison Karhun ja Pienen Karhun tähdistöt. Otavan tuntee jokainen, ja Pieni Karhu taas on pohjoisen taivaan napatähdistö, jonka Polaris-tähteä pohjoinen tähtitaivas näyttää kiertävän.

Suomalaisessa mytologiassa pyhä Karhu saikin alkunsa tähdissä, Ilmarisen ja Hongottaren liitosta. Sieltä Otavanpoika laskettiin alas maailmaan ja siitä tuli eniten ihmistä muistuttava Pohjolan luonnon asukas. Karhun sielu kuuluu taivaalle, mutta ruumis maahan. Toisten tarujen mukaan Karhu syntyi metsän sydämessä. Karhussa yhdistyvätkin monet pohjoisiin metsiin liitetyt mielikuvat. Eikä nykysuomalainen pahemmin metsääkään kunnioita vaan kiristelee hampaitaan jokaisesta Natura-neliömetristä josta joutuu näppinsä irrottamaan.

Tieteellinen maailmankatsomus nähdään usein ristiriitaisena myyteille. Tämä kertoo mielestäni lähinnä siitä että kulttuuriltamme on kadonnut sekä halu että taito tulkita myyttejä. Tiede pystyy kertomaan, millainen maailma on, mutta se ei osaa kertoa, miten siihen pitäisi suhtautua. Karhun mytologiaan tutustuminen on herättänyt minussa aika syvällisiäkin kysymyksiä nykyaikaisesta luontosuhteesta ja siitä, mikä siinä on pielessä. Jos valtakulttuurinen käsitys luonnosta, johon Karhukin kuuluu, on oikea ja täydellinen, miksi meille sitten kasaantuu jatkuvasti todistusaineistoa siitä, että sen käsityksen pohjalta toimiminen on hyvää vauhtia tuhoamassa elämän edellytyksiä planeetallamme? Jos myyteissä taas pohditaan suhdetta luontoon kunnioituksen ja sopusoinnun käsitteiden valoissa, minusta kannattaisi miettiä, onko niissä sittenkin jotakin järkeä.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments