Filosofia kuuluu kaikille!

Koska eilinen päiväni kului metsässä, sain sunnuntaihesarin käsiini vasta nyt. Ilahduin nähdessäni, että laitostemme nuoret tutkijat vielä kiinnostavat muuta maailmaa. Hymyni hyytyi kuitenkin nopeasti. Onneksi on blogi, johon voin kirjoittaa avoimesti myös niille, jotka jakavat kanssani filosofian laitosten kelmeästi valaistut käytävät ja pienen kahvihuoneen.

Rakkaat kollegat, jos me filosofit emme osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun käyttäen sellaista kieltä jota tavalliset ihmiset ymmärtävät, se tarkoittaa että muut tekevät sen puolestamme. Papistolle, toimittajille ja kaiken maailman julkkiksille sopii erinomaisen hyvin se, että me filosofit pidämme suumme kiinni ja puuhastelemme metaetiikan ja 1600-luvun ajattelijoiden aivoitusten parissa työhuoneen ovi tiukasti kiinni. Mutta millaiset asiantuntijat ovat hiljaa ja jättävät oman erikoisalansa asioiden yhteiskunnallisen käsittelyn täysin amatöörien huoleksi? Sopisiko tällainen ajattelu myös LVI-insinööreille tai sairaanhoitajille? Eikö? Ovatko esimerkiksi eettiset kysymykset mielestänne sitten niin vähäarvoisia että ne ovat ihan eri asia? Jos ovat, aloitteko kenties opiskelemaan filosofiaa siksi kun ette muualle päässeet?

Elämme nyt hiljaisempaa ja vakavampaa kautta filosofiassa, sanoo Nora Hämäläinen. Niin elämme, ja se hävettää minua. Jos me filosofit emme usko että meillä on jotakin parempaa annettavaa maailmalle kuin esoteeriset artikkelit julkaisuissa joita kukaan ei-filosofi ei vahingossakaan lue, niin emmekö voisi yhtä hyvin lopettaa metafyysisen paskan jauhannan ja mennä vaikka virkkaamaan jotakin? Yhteiskunnallisesta merkityksestä en tiedä, mutta eikö filosofialla pitäisi olla jotakin merkitystä sille maailmalle, josta sekin on syntynyt? Filosofia filosofian vuoksi on yhtä päätön ja elitistinen ajatus kuin taide taiteen vuoksi. Varsinkin, kun voisi olla myös filosofiaa totuuden, kauneuden, oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden vuoksi.

Mika Perälä, en ymmärrä, mitä tarkoitat sanoessasi että filosofia on perusteltua intellektuaalisena harjoituksena. Sanaristikot ovat myös intellektuaalista harjoitusta, mutta ei se vielä tee niistä tiedettä, eikä kukaan odota löytävänsä sanaristikoista vastauksia ihmiskunnan suuriin kysymyksiin. Filosofialta sen sijaan odotetaan sekä kykyä kysyä ja kyseenalaistaa, että hahmotella vastauksia. Minusta nämä odotukset ovat ihan aiheellisia. Parhaimmillaan filosofia pystyy huikeisiin suorituksiin. Ei kuitenkaan silloin, jos se kutistetaan älyllisiksi peleiksi ja sivistyssanasyvällisyydeksi.

Rakas kollega, jos tutkimuksellasi ja ajattelullasi ei ole oikeastaan mitään annettavaa maailmankaikkeudelle, miksi teet työtäsi? Ei, en nyt tarkoita sitä että meidän kaikkien pitäisi tehdä tutkimustanne soveltavasta etiikasta tai perustaa praktiikoita. Itse tein graduni tietoteoriasta, jonka sovellettavuus arkielämään on hyvin vähän absoluuttisen nollapisteen yläpuolella. Mutta silti työlläni oli muutakin merkitystä kuin aivovoimistelu. Minä yritin työssäni sanoa todellisuudesta jotakin, ja luullakseni onnistuinkin siinä. Sekään työ ei siis ollut filosofiaa filosofian vuoksi vaan filosofiaa totuuden vuoksi.

Filosofiset ongelmat ovat vaikeita. Mutta pitääkö niiden olla sen lisäksi vielä luotaantyöntäviä? Minusta olisi vain hyvä jos maallikotkin uskaltaisivat rohkeasti yrittää vaikeiden kysymysten pohdintaa. Jos heidän ajatuksensa hyytyvät, olisi hienoa jos he voisivat tulla kyselemään tyhmiä meiltä filosofeilta. Utopiassani vaikeat kysymykset aletaan näkemään haasteina, ei pelottavina mörköinä joista maallikkojen kannattaa pysytellä erossa viimeiseen asti. Asia nimittäin on niin, että vaikeat filosofiset kysymykset eivät ole filosofien yksinoikeus, vaan monet ei-filosofitkin joutuvat ottamaan niihin kantaa niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Onko heidän pakko yrittää miettiä näitä kysymyksiä ilman että he voivat halutessaan saada apua filosofeilta, jotka ovat harjaantuneita miettimään niitä?
Jatkuva epävarmuus vaikeiden kysymysten edessä on filosofin osa. Mutta, rakkaat kollegat, se ei ole saanut teitä perääntymään. Miksi emme voisi rohkaista muitakin?

Ja Krista Johanssonin esittämä ajatus (jonka toki monet muutkin jakavat) siitä, että mahdollisuus filosofisen tutkimuksen tekemiseen on etuoikeus, on todella omituinen. Kiitos tuon ajattelutavan, useimmat filosofit sinnittelevät pätkätöissä alipalkattuina, tai sitten filosofoivat vapaa-ajallaan hankkien päivittäisen leipänsä muussa työssä. Kuitenkaan, monimutkaisessa maailmassa filosofia ei ole luksusta. Filosofia on välttämättömyys, ja yhteiskunnan pitäisi arvostaa filosofisen työn tekijöitä siinä missä muidenkin ammattien harjoittajia. Mutta miten siihen voidaan päästä jos filosofit eivät itsekään arvosta itseään ja omaa työtään? Yhteiskunta, jossa kukaan ei yritä hioa ajattelemisen taitoa huippuunsa ja pyri käyttämään taitojaan yhteiseksi hyväksi, on päättömästi säntäilevä yhteiskunta...ai mutta hetkinen, miltäs tämä suomalainen yhteiskunta tänä päivänä näyttääkään..?

Olen myös sitä mieltä, että filosofin yleisön ei tarvitse olla korkeasti koulutettua väkeä. Koska filosofia käsittelee perustavia kysymyksiä jotka koskettavat kaikkia ihmisiä taustasta ja koulutuksesta riippumatta, on minusta hyvä ajatella että filosofia kuuluu kaikille. Se taas edellyttää sitä, että filosofit kykenevät kommunikoimaan kaikille. Kova vaatimus, mutta filosofia on.Lukion äidinkielenopettajani antoi minulle yhden erinomaisen neuvon: tyhmät ihmiset ilmaisevat yksinkertaisia ajatuksia monimutkaisesti, mutta viisaat osaavat ilmaista monimutkaisia ajatuksia ymmärrettävästi. Nykyään minä olen koulutetumpi kuin se opettaja, mutta yritän edelleen noudattaa tätä neuvoa niin hyvin kuin osaan. Se, etten aina osaa, ei ole minulle ylpeyden aihe. Minua ilahduttaa jokainen ihminen joka jaksaa pysähtyä kuuntelemaan tarinoitani.

Ainakin täällä blogissa yritän kirjoittaa ajatuksistani (suhteellisen) maanläheisesti, ihan tarkoituksella. Jos tekstini herättää kanssaihmisessä ajatuksia, niin ihan riippumatta siitä sijaitseeko se teksti täällä blogissani vai tieteellisen julkaisun kansien välissä, olen tehnyt hyvän päivätyön. Jos joku haluaa kysyä minulta jotain tyhmää, lupaan vastata parhaan taitoni mukaan. Muistan nimittäin hyvin sen ajan, jolloin minäkin olin opiskelija joka kyseli tyhmiä. Minulla oli silloin kärsivällisiä opettajia joiden avulla onnistuin viisastumaan. Rakkaat nuoret kollegat, emme ole varmaan ikinä valmiita, mutta olemme kuitenkin nyt, tutkijoiksi päästyämme, niin valmiita että voimme pistää hyvän kiertämään. Miksi emme yrittäisi tehdä niin?

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments