Tyyliä ja kauneutta filosofin tapaan

Oikeastaan olin ajatellut esitellä garderoobini vasta myöhemmin. Mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun silmiini sattui tämä artikkeli HS.fi:ssä.
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Luksusmuoti+syntyy+laittomissa+hikipajoissa+Italiassa/1135237378801 ]

Periaatteessa tämä uutinen ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Näitä näkee lehdissä aina silloin tällöin. Minulta paloi käämi jo pari vuotta sitten, kun näin hyvin samantapaisen jutun Helsingin Sanomissa. Jutun lopuksi henkevä toimittaja totesi, että muotiteollisuuden epäkohdat tunnetaan, mutta tavallisen kuluttajan on käytännössä mahdotonta vaikuttaa asiaan. Luksusmerkit ja halpatuotteet tehdään samoissa tehtaissa eikä lopputuotteen hinta kerro mitään siitä kuinka paljon ompelijalle on maksettu. Vaikka kirpputorilta ostaminen pidentää vaatteen käyttöikää, se ei varsinaisesti poista sitä seikkaa että vaate on alunperin valmistettu oloissa jotka eivät kestä päivänvaloa. Kirpputorilta ostaminen on ekoteko, mutta perusongelma vaatteen epäeettisestä alkuperästä jää.Lisätään tähän vielä se seikka, että muotiteollisuus tukee kerskakulutusta ja markkinoi niin kutsuttua kauneutta vetoamalla asiakkaiden epävarmuuteen (jos tunnet tarvitsevasi lisää kauneutta, se vihjaa siihen että alun perin sinulla ei ole sitä kotitarpeiksi asti). Muoti levittää epäterveitä kauneusihanteita, jotka ovat tutkitusti myötävaikuttaneet syömishäiriöiden lisääntymiseen. Muoti kasvattaa jätevuorta, kun hyväkuntoisia vaatteita on heitettävä pois vain siksi että ne ovat so last season. Ja jos pohditaan arvoja, havaitaan nopeasti että muodissa ja kauneudessa ei ole kysymys pyrkimyksestä tuoda näitä ikuisia arvoja arkielämään. Tavoitteena on erottautuminen muista ja halu näyttää paremmin toimeentulevalta kuin muut. Tämä se ei oikein sovi yhteen tasa-arvon aatteen kanssa, sisäisen kauneuden arvostuksesta nyt puhumattakaan.

Haaste oli siis heitetty, taikasana "mahdotonta" lausuttu, joten päätin ottaa selvän siitä, onko toimittaja oikeassa ja tilanne toivoton.Kuten arvelin, toivoa löytyi taas kerran sille joka viitsi nähdä ajattelemisen vaivan. Keksin, että on kuin onkin olemassa helppo ja halpa keino vaatettaa itsensä taatusti eettisellä tavalla. Se on...vaatteiden valmistaminen itse. Tietenkin, kangasta täytyy edelleen ostaa jostakin, eikä sen valmistusta voi valvoa. Mutta kangas on vain yksi pieni osa tuotantoketjussa jonka kaikissa osissa on vikaa. Ompelukone ja neulepuikot esiin ja ta daa- olemme juuri ratkaisseet 90% vaatetukseen liittyvistä eettisistä ongelmista. Se ei ole täydellinen menestys, mutta se on enemmän kuin millään kirpputorikierroksella.Koska minulla useimpien ihmisten tapaan on aikaa (ja ompelutaitoa) vain rajallisesti, ja koska tuotanto-olosuhteiden lisäksi koko muodin käsite on mätä, oli edessä myös tyylin vaihdos. Tavoitteenani oli löytää mahdollisimman yksinkertainen vaatetus, joka sopisi pääpiirteissään kesään ja talveen, kasvimaan kääntämiseen ja luentosaliin. Asun pitäisi olla myös helppo ommella, mukava ja kestävä käytössä ja niin epämuodikas, ettei jäisi epäilystäkään siitä että minun elämässäni muotikulttuurilla ei ole sijaa. Lisäksi asun tulisi olla hinnaltaan edullinen, ja miellyttää omaa kauneudentajuani. Ankaran nettisurffauksen jälkeen, idea Yhdysvaltain Amishien ja eräiden kveekarien asuista hiukan parannellusta maalaismekosta oli syntynyt. Muutama kuukausi pähkäilyä ja turhanpäiväistä naisellista huolehtimista, ja ryhdyin opettelemaan ompelemisen perusteita. Vähän ajan päästä puin ensimmäistä kertaa päälleni eksoottisen näköisen mutta erittäin mukavan mekon joka oli valmistettu pienessä mutta somassa ompelunurkkauksessa. Tiesin että tämän mekon ompelijan tavoitteena oli ollut tuottaa laadukas vaate eikä vain päivän kiintiötä täyteen. Jokaisesta ompeleesta ei tullut täydellisen suoraa, mutta viimeistely oli laadukasta eikä yksityiskohdista oltu tingitty. Siitä se lähti.

Minulla on edelleen kaapissani muutamia vähemmän radikaaleja vaatteita erityistilanteita varten. Mutta käytännössä pukeudun yksinkertaisesti koko ajan. Se on yllättävän helppoa, mitä nyt joskus ihmiset katsovat vähän pitkään. Mitäs siitä- jos joku uskaltautuu kysymään, voin kertoa asuni takana olevasta arvomaailmasta. Sen jälkeen ymmärrystä yleensä löytyy. Tietysti, aina löytynee joku, joka muodostaa minusta kielteisen mielipiteen pukeutumiseni perusteella. Mutta miksi minun pitäisi olla kiinnostunut niin pinnallisten tyyppien mielipiteistä? En minä sellaisia ihmisiä ympärilleni kaipaa muutenkaan.

Sitä paitsi, on huomattavasti helpompaa näyttää idiootilta (sikäli kun siltä näytän) kuin elää nalkuttavan omantunnon kanssa. Yksinkertainen asuni on myös huoleton, helppohoitoinen, erittäin mukava päällä, se istuu täydellisesti ja voin valita kankaan värit monista kymmenistä vaihtoehdoista. Mutta sellaisiahan ne yksinkertaiset vaihtoehdot elämässä usein ovat. Päältä omituisia, mutta lähemmin tarkasteltuna loistojuttuja.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments