Postaus, jossa tehdään ihmiskokeita ja saadaan selville onnellisen elämän salaisuus

Hämmästyttävän monet ihmiset elävät siinä luulossa, että filosofia, toisin kuin ”oikeat tieteet” on täysin spekulatiivista, arkielämästä irrallaan olevaa viisastelua. Voihan se joidenkin kohdalla niin ollakin, mutta omasta puolestani voin sanoa, että ihmiskokeet ovat tärkeässä ja kunnioitetussa asemassa työskentelyssäni.Koska ihmiskokeiden tekeminen on lainsäätäjän toimesta tehty hyvinkin hankalaksi, ja koska nykyihmiset ovat muutenkin epäluuloista porukkaa, on menetelmästä kiinnostuneen yleensä parasta ryhtyä koehenkilöksi itse.

Fiksummatkin ovat niin tehneet, esimerkiksi isä-poika tutkimusryhmä John Scott ja J.B.S Haldane. He muun muassa testasivat kaasuja ja kaasunaamareita yhdessä mitaten kellosta, kuinka kauan pyörtymiseen meni. Eräässä toisessa kokeessa Haldane nuorempi simuloi painekammiossa vaarallisen nopeaa nousua sukelluksessa sillä tuloksella että kaikki paikat hänen hampaissaan räjähtivät. Tieteelle omistautuminen kannatti: J.B.S Haldane vaikutti keskeisesti Darwinin havaintojen yhdistämisessä Gregor Mendelin genetiikkaan niin että biologiassa saavutettiin synteesiteoria. Nuoremman Haldanen työt taas ovat todennäköisesti pelastaneet aika monen sukeltajan hengen. Meidän perheessä päästään loppujen lopuksi aika vähällä.Järjestelystä on muutenkin hyötyä: paitsi että en vaadi itseltäni palkkiota, saan myös kokeen mahdolliset hyödyt käyttööni nopeasti.

Vaikka argumentaatioterian mukaan ad hominem tu quoque, ”et elä kuten opetat” ei tarkkaan ottaen kumoa argumenttia vaan ainoastaan mutkistaa sitä, on etiikan asiantuntijana esiintyvän ihmisen noin yleisesti ottaen helpointa yrittää elää kuten opettaa. Kyllä, hyvät ihmiset, useimmat eettiset neuvoni (joista osa saattaa lopulta päätyä tännekin), ovat testattua tietoa! Suppealla otoksella, mutta siitä saatte kyllä syyttää lainsäätäjää joka on monopolisoinut etiikan alan massakokeiden tekemisen itselleen. Eikä välttämättä pelkän ylivertaisen pätevyyden perusteella. Onhan näitä nähty: kieltolaki, pakkosteriloinnit, laki lapsipornon ennakkosensuurista, ihan vain muutaman mainitakseni. Lainsäätäjään verrattuna yksityisyritteliäisyydessä on sekin etu, että siinä tapauksessa että koe epäonnistuu surkeasti, onnistun yleensä ottamaan siitä opikseni. Epäonnistumiseni ovat toivottavasti tehneet minusta hiukan inhimillisemmän, hiukan lempeämmän, hiukan maanläheisemmän.

Tällä hetkellä minulla on käynnissään oikeastaan vain yksi ihmiskoe. Se on sitten sitäkin laajempi, eikä vain siitä syystä että touhuun osallistuu oikeastaan koko perhe: yksinkertainen elämäntapa. Koe on ollut nyt käynnissä nelisen vuotta, josta kaksi olemme viettäneet maalla.Kaikki alkoi siitä kun huomasin, että useampikin suuri filosofi, alkaen itse tuosta kaikkien nautiskelijoiden isästä Epikuroksesta, oli päätynyt siihen, että onnellisin elämäntapa on yksinkertaisuus. Koska aristoteelikkona uskon, että eettisen toiminnan pohjimmainen motiivi on onnellisuus ja toisekseen, koska olin huomannut että suuret filosofit ovat keskenään harvemmin samaa mieltä yhtään mistään, päätin ryhtyä käytännölliseksi filosofiksi sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Jos useampi, enimmän aikaa toistensa virtuaalista partaa kiskova filosofi oli jostain kerrankin yhtä mieltä, asian täytyi olla tärkeä. Mielenkiintoani vain lisäsi se seikka että jostain kumman syystä olin saanut huomata tämänkin omituisuuden ihan itsekseni. Jo päiväkävely Helsingin keskustassa tarjoaa runsaasti todisteita siihen että enimmäkseen yhteiskunnallinen mielipide oli painokkaasti täsmälleen päinvastaista mieltä. Onnellisuus vaatii lisää tavaraa! Kaukomatkoja, mukavuuksia ja palvelua! Kauneutta purkista ja kirurgilta! Sadassa vuodessa, 1900-luvun aikana, suomalainen yhteiskunta on siirtynyt puutteesta yltäkylläisyyteen. Se ei ole kovin pitkä aika: sota-ajan lapset muistavat vielä puutteen, eivätkä kovin monet heistä ymmärrä alkuunkaan, miksi kannattaisi vapaaehtoisesti tyytyä vähempään kuin mitä tarjolla on. Yksinkertaisuus on radikaalia.

Tähän mennessä ihmiskokeeni on saanut minut muun muassa kantamaan lukemattomia korillisia polttopuita, lukemaan kaiken käsiini saaman kirjallisuuden omenapuiden kasvatuksesta Suomessa, opettelemaan leivän leipomisen jalon taidon ja kulkemaan ympäriinsä omituisissa vaatteissa. Ja kyllä, olen tullut onnellisemmaksi, vapaammaksi ja ehkä vähän viisaammaksikin. Sen ansiosta minulla on nykyään antaa peräti kolme hyvää neuvoa kysyville: Tee mitä voit, Mieti voisitko tehdä vielä enemmän, Harkitse siirtymistä yksinkertaiseen elämäntapaan.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments