Perhosensiipien kertomaa

Toisinaan tieteentekeminen on hauskaa ja leppoisaa. Otetaan vaikkapa päiväperhostutkimus. Tänä vuonna pihamme on ensimmäistä kertaa mukana Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin koordinoimassa valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa, jossa kerätään tietoa maamme päiväperhosten esiintymisestä ja levinneisyydestä. Seurantaan voi osallistua jokainen, joka tunnistaa riittävän hyvin perhosia ja on riittävän kärsivällinen havainnoidakseen huolellisesti. Oma puutarha taas on erinomainen havaintopaikka ensinnäkin siitä syystä että minusta on hyvä olla perillä siitä mitä nenäni alla tapahtuu ja toiseksi siksi että koska en ota perhosia kiinni tunnistusta varten, joudun yksinkertaisesti juoksemaan niiden perässä, kunnes pystyn tunnistamaan ne varmasti. Perhosten jahtaaminen näillä säännöillä on erinomaista liikuntaa, mutta en oikein ole varma sen soveltuvuudesta julkisille paikoille.

Suomen perhoslajisto on tällä hetkellä muutostilassa. Yleisesti ottaen perhoset ovat viime vuosikymmeninä vähentyneet elinympäristöjen tuhoutumisen seurauksena ja monet lajimme ovat muuttuneet harvinaisiksi. Toisaalta meille on tullut uusia lajeja ja eräät lajit ovat leviämässä voimakkaasti. Elämme mielenkiintoisia aikoja.Viime kesänä meidänkin puutarhasta löytyi karttaperhosen toisen sukupolven yksilö. 1990-luvulla tehdyn päiväperhosoppaani mukaan se on erittäin harvinainen, mutta googlettamalla selvisi että karttaperhonen on viime kesinä levinnyt voimakkaasti ja lämpimämmät kesät ovat johtaneet siihen että toisen sukupolven yksilöitäkin on alkanut näkyä useammin. Karttaperhoset ovat muutenkin mielenkiintoisia otuksia: ensimmäisen sukupolven yksilöt ovat oranssin ja mustan kirjavia, mutta toisen sukupolven yksilöt ovatkin mustavalkoisia. Värinvaihdos johtunee valon määrästä perhosten kehittymisen aikana: keskiyön auringossa kehittyvät perhoset saavat erilaisen värityksen kuin vanhempansa. Merkillistä se on silti! Olen myös oppinut, että oppaassa mainittuihin lentoaikoihin ei ole luottamista. Tänä vuonna monet lajit ovat olleet reilusti etuajassa, mikä sekin kertoo keväiden lämpenemisestä. Koska puutarhakirjoissa kerrotut kylvö- ja istutusajat ovat nekin muuttuneet viitteellisiksi, on perhostuntemuksesta hyötyä myös sen päättelemisessä, mitä kasvimaalla milloinkin pitäisi tehdä.

On tietysti mielenkiintoista nähdä, miten ilmastonmuutos tulee kotipihalle, mutta sen lisäksi perhosia tarkkailemalla oppii ympäristöstään muutakin hyödyllistä. Lohjan seutu ei ole perhoslajistonsa puolesta mitenkään poikkeuksellista aluetta Suomessa. Vertailemalla pihalleni poikkeavien vierailijoiden lajimäärää koko seudulla tavattuun lajimäärään voin kuitenkin päätellä että luonnon mielestä puutarhamme on viihtyisä paikka. Tämä taas innostaa minua tiettyyn varovaisuuteen puutarhanhoidossa. Koska meidän mielestämme pihamme on sitä hienompi, mitä enemmän sieltä löytyy erilaisia eläimiä, yritämme ottaa myös perhosten mielipiteet huomioon sen hoitamisessa. Siellä täällä on heinikkoa ja niittymäistä aluetta. Terassin ympärille olemme istuttaneet syrikkää ja muita perhosten suosiossa olevia kasveja. Etenkin loppukesästä terassilla voikin melkein aina nähdä jokusen neitoperhosen, nokkosperhosen tai amiraalin. Mikäpä olisikaan kauniimpaa kahvitteluseuraa?

Ihmisen toiminta on ajanut monet eläimet, mukaanlukien perhoset, ahtaalle. Viime vuosien puutarhainnostuksestakaan tuskin on apua. Pikkupihat joilla kasvatetaan eksoottisia, pitkälle jalostettuja kasveja ja joiden nurmikot pidetään mahdollisimman vähälajisina, soveltuvat vain harvoille lajeille. Kuitenkin, omat pihat ja parvekkeet ovat niitä alueita joilla voimme konkreettisesti edistää luonnon monimuotoisuutta. Alkuun pääsee vaikka lukaisemalla Per Bengtsonin ja Maria Lewanderin kirjan Luonto Pihallesi. Näin saat eläimet ja kasvit viihtymään (Nemo, 2007). Kirjasta löytyy käyttökelpoisia ideoita, olipa oma valtakunta sitten parveke tai iso puutarha.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments